Vuoden vanhemmat?

Kohti Tanskaa vaeltaessa pysähdyimme vielä Harrisleehen Saksan puolelle vähän säästämään. Kuin ihmeen kaupalla löysimme itsemme Poetzsch-kaupan pihalta muiden DK- ja S-tunnuksisten autojen kanssa, eli ilmeisen suosittu kauppa turistien keskuudessa. Jep, ja syykin löytyi ihan hyllyjen välistä.

Se oli kuin aikahyppy 80-luvun Haaparantaan, väki haalasi kärryt notkuen tavaraa kassoille. Tosin tavara oli näkkileivän, sokerin ja voin sijasta hieman nestemäisempää.. Oli siellä karkkiakin, rivitolkulla toinen toistaan houkuttelevampia mässyjä pusseissa ja laatikoissa. Kassalla piti vilauttaa passia, koska osan tuotteista saimme tax freena – en kyllä ymmärtänyt kassaneidin tanskasta hölkäsen pöläystä, mutta kiltisti täytin tietoni lomakkeeseen ja pihalla sitten tuli iso logistinen ongelma.

Vaikka meidän auto on tilava, niin nyt on saavutettu aika pitkälle rajat ja limiitit tavaramäärän suhteen. Ison kärryllisen survominen ennestään täyteen autoon on oma taiteenlajinsa. Vielä kun sen tekee kaatosateessa ja väsyneenä, se on ihan liikaa. Mutta emme todellakaan olleet ainoita hinnoista humaltuneita, katseltiin siinä moottoritiellä muita samasta suunnasta tulevia autoja ja jokainen niistä oli pakattu kattoa myöten täyteen tavaraa.

Saksan ja Tanskan rajalla oli tarkastusta tiukennettu. Ensimmäistä kertaa näimme ihan oikeita ihmisiä seisomassa tien vieressä ja katselemassa ohikulkijoita ja rajan ylittävä liikenne oli ohjattu yhdelle kaistalle & hitaalle nopeudelle. Luulimme ensin, että meidät liputettiin sivuun, kun tullihenkilöt viittoilivat meille. Mutta kun yritimme ajaa syrjään, he toimittivat meidät vain jatkamaan matkaa.

Rajalta jatkoimme suoraan Kööpenhaminaan, matkalla ylitettiin yksi maksullinen silta – maksu hoidettiin luottokortilla, joten sen hinta selvinnee meille joskus kuukauden kuluttua. Valtakunnan rajan ylittämisen jälkeen autokanta muuttui heti toisenlaiseksi. Enää ei audeja ja bemareita vilahdellut kuin satunnaisesti ohi, vastaantulijat alkoivat olla tuttuja toyotoja ja volvoja huomattavasti Saksan malleja pienemmässä koossa.

 Hotellina meillä oli huoneistohotelli Stay Kööpenhaminan ydinkeskustan ulkopuolella. Tuossa kämpässä oli ihanuutena pyykkikone ja kuivausrumpu, joten heti saavuttuamme nappasin koko sakilta vaatteet pois päältä ja panin koneen laulamaan. Paljon paremman tuoksuisina lähdimme tutustumaan Kööpenhaminan iltapäivään – kello oli jotain neljän korvilla.

Vuoden vanhemmat -titteliä lähdettiin tavoittelemaan sillä, että koska minä olin aika jumissa pyykkishown parissa, Paz hoiti beibin kuosituksen. Ulkona se huomattiin: hattu jäi kämpille (onneksi tytön takissa oli kuiten huppu) ja vaatetta oli liian vähän, koska tuuli oli todella navakka ja kalsea. Veimme tytön tuulensuojaan tivoliin. Siellä nappula fanitti laitteisiin uskaltautuneita hurjapäitä ja kirkui ja nauroi härpättimissä olevien mukana. Halpoja on huvit meidän tenavan kanssa.

Mussutimme tivolissa leivät ja fiilistelimme tunnelmaa ennen kuin ilta kävi niin viileäksi, että oli aika palata autolle. Auton parkkipaikan vieressä oli pieni, kivan näköinen ravintola Klara, jossa kävimme pyörähtämässä iltasella. Tuo ravintola näyttää keikkuvan Trip Advisorin listalla sijalla seitsemänkymmentä jotain parista tuhannesta. Ehkä aiheesta, palvelu ainakin oli loistavaa, mutta ruoassa oli niin paljon paprikaa, että loppuillan kärvistelinkin sitten aivan ju-ma-lat-to-man närästyksen kourissa. Olin nostanut tivolissa olleesta automaatista käteistä rahaa, joten selvittiin niillä reilun 500 tanskan kruunun laskusta (kaksi pääruokaa, tytölle jälkkäri ja meille kahvit).

”Kotimatkalla” kävimme vielä hotellin kulmalla olevassa Irmassa =) Pakkohan se on käydä, kun mummon niminen kauppa tulee nappulaa vastaan. Ostettiin sieltä Irma-pastilleja ja Irma-hunajaa kotiin viemisiksi. Kyllä saa äitimuori nyt tarjoilla nimikkopastillejaan ihan vieraille asti.

Stay hotelli oli ihan ok. Huoneistossa oli kaksi makkaria ja parveke. Toinen makuuhuone toimi vaatehuoltotilana meidän vierailun ajan. Huoneistot oli sisustettu todella pelkistetyiksi, mutta eipä sillä sisustuksella ole yhden yön vierailuilla väliäkään. Ainoa ja iso miinuspuoli oli se meitä seuraava helvetillinen kuumuus huoneessa. Yritin illalla laittaa vähän läpivetoa kämppään, mutta napakka tuuli sai tuolitkin liikkumaan lattiaa pitkin, joten pidin parempana sulkea räppänät ennen kuin nappula lennähtäisi ikkunasta pihalle ja vain hiljaa kärsiä siitä kuumuudesta.

Ja sitä kuumuutta riitti ihan koko yön ajaksi. Vaikka kaikki mahdolliset lämmönlähteet oli sammutettu, siltikin naama kiilsi kuin kehonrakennuskarkeloissa ja petivaatteet olisi voinut laittaa kuivausrumpuun keskellä yötä. Kahden aikaa aamuyöstä olin aivan varma, että viereisen makuuhuoneen verhot liikkuivat, mutta ei sieltä ketään aineellista kävellyt ulos, joten se oli taas vain minun mielikuvitus tai kummitus.

Aamupalaa emme jääneet tuolle kylälle nauttimaan. Uudelleen pakkasimme kaikki kamat, tiivistimme matkalaukkujen määrää ja läksimme autohalliin organisoimaan autonkin.

Siinä auton järjestystä muuttaessa paloi aikaa ja saimme toisen ”vuoden vanhemmat” -sulan hattuun. Beibi pelasi takapenkillä ipadillaan, minä selvitin meidät ulos hotellista ja hurautimme suorilla sillan yli Ruotsiin, rajalla vaihdoimme muutaman sanan tullivirkamiehen kanssa, joka kysyi ihan selvällä suomella: ”mitä kuuluu?” – hän halusi nähdä meidän passit ja sen jälkeen jatkoimme vielä hetken matkaa ennen kuin pysähdyimme tankkaamaan auton ja ihmiset. Huoltsikan pihalla huomasin hassun, pienen yksityiskohdan: nilviäinen matkusti sitten aamun ensimmäisen välin omassa istuimessaan ilman turvavöitä.. Onneksi mitään äkkijarrutuksia tahi muutakaan akuuttia ei tullut sillä välillä eteen. Hupsistaperkele.

Tukholmassa meitä odottaa Freya-hotelli. Ollaan kerran aiemminkin oltu siellä. Nappulan ensimmäisen sydänleikkauksen siirryttyä me kuitenkin käytettiin siihen leikkausreissuun varatut liput, lennettiin Helsinkiin ja hypättiin Tukholman laivaan. Nappulalla ei vielä siinä vaiheessa ollut omaa passia ja ruotsinlaiva oli ainoa matkustuskeino, jossa pelkkä kela-kortti kävi matkustusasiakirjaksi niin pienellä. Siltä reissulta mukaan hotellista lähti Saga-nalle, sekä nalle että tyttö olivat silloin saman kokoisia. Nykyään nalle saisi olla aika iso jos jostain vielä saman kokoinen löytyisi.

Freyassa on parvekkeellinen kahden hengen huone odottamassa. Toivottavasti Tukholmassa ei tuule ihan näin paljoa kuin mitä vielä eteläisessä Ruotsissa tuulee – muuten lauttamatkasta saattaa tulla aika *hmmmm* mielenkiintoinen..