To-do -listan puolivälissä

ee! Nyt on meidän to do-lista jo puoleksi suoritettu ja loma on alkanut!

Eilen istuttiin vaihteeksi autossa ja painettiin kahta – no ehkä ei ihan kahta, mutta ainakin hetkittäin puoltatoistasataa – crv:llä pitkin Saksan motareita. Berliinin sateet vaihtuivat matkan aikana Hunsruckin ukonilmaan, oli siinä matkalla tunti tai pari ihan kuivaakin pätkää. Pysähdyttiin pariin otteeseen huoltoasemilla tankkaamassa ja tyhjentymässä ja imassa oli aika muhkeat maaseudun tuoksut.. Niin muhkeat, että silmistä valui vettä, pieni tyttö piteli nenäänsä ja tarkisti pikkuhousunsa vahinkojen varalta.

Aikataulu venyi ja paukkui, alun perin meillä oli tarkoitus olla Simmernissä noin neljän maissa, pelipaikalle kuitenkin päästiin vasta puoli kuuden aikaan. Frankfurtista alkoi sateen ohella ruuhkat, tankki oli lähes tyhjä ja koko sakilla kamala nälkä ja kärtymieli. Mutta Simmerniin päästiin, ja toimintasuunnitelmaa vaihdettiin lennossa sen verran, että menimme suoraan ehtoisan emäntämme, Annetten luokse hotelliin kirjautumisen sijasta.

Ystävyys on ihana lahja. Juttu jatkui siitä kohdasta, mihin jäimme reilut viisi vuotta sitten. Tuntui samalla ihanalta nähdä ystävä ja kaihoisalta, koska molemmat tiedettiin, että seuraavaan kertaan menee taas vuosia.

Kahvittelun ja nuorison dinosauruskokoelmaan tutustumisen jälkeen siirryimme koko sakki Bössenslösseniin illalliselle. Teki hyvä saada ihan oikeaa ruokaa, nilviäinen imeskeli spaghettiaan ja hänkin söi itsensä hyvin, hyvin pyöreäksi. On se hotelli sympaattinen! Meidän ei tarvinnut hoitaa mitään sisäänkirjautumismuodollisuuksia, koska olimme ainoa lapsiperhe =) Paz vei tytön kylpyyn ja nukkumaan aiemmin ja minä sain jäädä vielä hetkeksi Annetten kanssa synnyttämään, kasvattamaan erityislapsia ja pohtimaan murkkuikäisten poikien sielunelämää gin & tonicin merkeissä. Loppuillasta halaukset olivat tiukempia ja itku herkässä, mutta meillä molemmilla oli ohjelmallinen päivä edessä, joten ilta piti päättää aikaisin.

Illalla emme saaneet aikaiseksi varata tulevan yön hotellia, mutta aamulla se oli ensimmäisenä ohjelmassa. Koko läntisessä Euroopassa sataa tänään ja huomenna, joten tämä sakki lähtee hiljalleen kohti pohjoista. Ensin tietysti tehdään pikkuriikkinen lenkki etelään, jotta pääsemme nappaamaan Luxemburgin maapisteen, mutta sen jälkeen Belgian läpi Alankomaihin ja Amsterdamiin kahdeksi yöksi. Otettiin huone lentokenttähotellista, koska siinä on ilmainen parkki ja parveke. Ennen lähtöä kävimme nauttimassa sympaattisen pikkuhotellin söpön pikku aamupalan. Tällä kertaa emme olleet ainoita asiakkaita, joten leikkeleitäkin oli enemmän kuin 2kpl/hlö, mutta saimme syödäksemme, maksoimme 104 euron huonehinnan ja lähdimme vaeltamaan.

Matkan varrelle on sattunut paljon hienoja maisemia, tänään tosin sumun ja sateen takia ne ovat heikommin havaittavia. Olemme luokitelleet metsätyyppejä. Liettuassa oli muutamalla pätkällä niitä, ”jätä ruumis tänne, eikä sitä löydetä vuosikausiin” -metsiä. Tänään Saksassa näimme ”kävelytän täällä valkoista villakoiraani ja me molemmat olemme pukeutuneet Burberryyn” -metsä. Lisäksi jossain välissä oli ”Truman show”-metsä, jossa takaosan lavasteena oli vain musta kangas.

To do -listalla on enää jäljellä Amstel-oluen löytäminen. Tallinnan Selvarissa oli sitä, mutta eihän niin alkumatkasta voi ostaa takakonttia täyteen.. Jossain päin Amsterdamia pitäisi olla ihan oma museonsa sille oluelle, joten se tulenee meille ohjelmaan jossain vaiheessa. Mutta sitä ennen, ylitimme juuri Luxemburgin rajan, nyt täytyy löytää jostain pissapaikka, että pääsemme jättämään viralliset terveiset. Ja ehkä jossain näkyy jääkaappimagneetti =)