Kielimiehiä ja naisia Kielissä

Aamun sarastaessa Amsterdamissa me vielä vedettiin unta kuulaan. Otettiin aamu ihan rauhallisesti, hidas aamiainen, vielä hitaampi pakkaaminen ja sitten painamaan miljoonaa moottoritielle.

Mikä ihme näitä saksalaisia oikein vaivaa? Joka ainoa hotellihuone tähän mennessä on ollut aivan hemmetin kuuma. Hiki lentää ja petivaatteet on märkinä kun yritetään nukkua.. Amsterdamissa pelastukseksi koitui se, että ymmärsin toisena yönä sammuttaa ilmastoinnin ”viilennyksen” ja Paz avasi aina johonkin aikaan yöstä parvekkeen oven. Tosin se oven avaaminen oli kaksiteräinen miekka, koska viileän ilman mukana sisälle kantautui myös yliajavien lentokoneiden äänet.

Päivä hurahti pitkälti autossa. Vaikka kilometrejä Amsterdamin ja Kielin välillä ei ollut kuin viitisensataa, me onnettomat juutuimme Hampurin kohdalla ruuhkiin ja niissä paloi aikaa. Moottoritiet tällä perällä ovat mahtavia, paitsi silloin kun niillä on enemmän kulkijoita kuin mitä kapasiteetti riittää. Me vietettiin pari rattoista tuntia madellen ja paikallaan seisten. Mutta nappula sai lounastettua siinä ihan rauhassa takapenkillä ja me vietettyä sitä perheen keskeistä laatuaikaa. =)

Hotelli Kielissä oli business-wellness -hotelli, eli mahdollisimman kaukana meidän habituksista. Mutta siellä oli näppärä huone, kiva henkilökunta, iso parivuode ja saatanan kuuma. Päivän pituudesta johtuen nappula paineli melkein heti laskeutumisen jälkeen nukkumaan ja sai ihan pian vanhukset viereensä. Itse kaupunkia emme nähneet, koska hotelli oli kaupungin ulkolaidalla ja oltiin ihan vähän väsyneitä autossa istumiseen.

Hikisen yön jäljiltä terveellinen aamupala oli poikaa. Nappula potalle kuudetta kertaa, kamat autoon ja matka kohti Tanskaa alkoi.

Tänään takapenkillä rekkoja laskeva nuoriso-osasto saavuttaa yhden rajapyykin: hänelle tulee 20 vierailtua maata ansioluetteloon. Hehkutettiin hetken aikaa, että meillä on varmaan kylän ainoa 5v matkailija, joka on käynyt noin monessa maassa, ennen kuin muistettiin ettei muuten olekaan. Meidän kylillä on paljon pakolaisia, ja he ovat varmasti kolunneet enemmänkin maita matkalla kylmään pohjoiseen. Toivottavasti tytön takkiin on tarttunut kuitenkin jotain näillä reissuilla, jotain sellaista, että hän osaa katsoa asioita myös pienen piirin ulkopuolelta.

Saksan puolella ohjelmassa on vielä tankilla käyminen ja todennäköisesti koluamme rajaseudun kaupat läpi ennen kuin asetumme takaisin pohjoismaihin. Tanskassa meillä pitäisi olla pyykinpesukone huoneistossa, ja se tulee laulamaan kunhan löydän ensin jostain puodista pesuainetta.