Ruotsin kautta kotiin

Tanskasta Tukholmaan ajaminen oli reissun pisin väli. Ei kilometreissä, vaan tylsyydessä! Sama maisema koko maan läpi, sadetta ja harmaata. Hetkittäin kaksikaistainen – hetkittäin nelikaistainen – moottoritie ja blaa blaa blaa. Välissä Shellin bensa-asemia ja 7eleveneitä.  

Iltasella pääsimme läpiväsyneinä hotelliin. Freys on aivan ihana hotelli, sujuva palvelu, loistava sijainti, näppärät huoneet ja kohtuullisen kelpo ravintola alakerrassa. Tyttöselle oli huoneessa valmiina oma, pieni nojatuoli ja – jälleen kerran – nalle. Tämän kertainen nalle oli nimeltään Johannes, ennestään meillä asuu aiemmin mukaan tarttunut Saga. Johannes sai sen verran  intensiivistä hoitoa nuorelta nalletohtorilta, että eihän me voitu jättää Johannesta enää pois matkalta.

Kävimme pikaisella illallisella hotellin ravintolassa ja painuimme pikapikaa yöpuulle.

Tukholman aamu valkeni puolipilvisenä. Kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme etsimään edellisenä iltana parkkihalliin jätettyä autoa. Ei ollut ihan helppo nakki. Parkkihalli kyllä löytyi, mutta oikeaa kerrosta ei sitten niin millään. Lopulta jouduimme juoksemaan ajorampin kautta siihen kerrokseen, jossa Honda nukkui ruususen unta. Mutta löydettiin auto ja jätettiin kamat sinne säilöön ja lähdimme kuluttamaan aikaa Tukholmaan.

Rahaa kului enemmän kuin aikaa. Säästömatkailijoina meillä ei ollut yhtään kruunuja mukana, joten yleisö-wc:t jäivät kaukaiseksi haaveeksi. Kävimme lounaalla TGI Fridays´silla ja olimme hyvissä ajoin jonottamassa lauttaan satamassa. Laiva oli samanlainen kuin aina ennenkin – pallomeri ja buffet. Onneksi porukkaa oli todella vähän – no aikataulukin sen kertoi – maanantain iltalautalla. Hytti oli säälittävä koppi. Mutta laiva kulki aikataulun mukaan Turkuun ja aamulla seitsemältä kumitassut koskettivat kotimaata heikosti nukutun yön jälkeen. Nyt on vielä pari päivää reissuelämää Naantalin kylpylässä vietettävänä, minulla on koulutus täällä ja muu perhe lomailee sen aikaa.

Vielä en mitään yhteenvetoa kykene reissusta tekemään, liian vähän unta ja matka liian lähellä. Mutta jahka tässä ehtii pari yötä nukkumaan, niin eiköhän se loppulaulukin vielä pihalle putkahda.